Elukat karkuteillä 2

Mää aattelin jatkaa nyt niitä elukkatoilausten kertomista. Taas varotan mustasta huumorista ni en ota vastuuta jos joku juttu tässä tekstissä menee tunteisiin. 

Jatketaan Hyrrästä. Hyrrä tuli mulle sillee just ennen korona-aikaa. Ku mää ostin Hyrrän ni siitä ei kauhian montaa viikkoa menny et meni koulu kiinni ja meikäläisellä rytmit sekasin. Mää sit öisin vietin Hyrrän kans laatuaikaa ja siitä tuli todella kesy tapaus. kesy hamsteri ja utelias luonne ja iso ego yhistetään ni tulokseks tulee katastrofaalinen eläin. Sai aina olla varuillaan ku piti avata hyrrän asumuksen luukku, koska jos ei ollu tarkkana ni se elukka saatto sen jäläkeen löytyä niskasta. Kerran piti mennä vaihtamaan Hyrrän veet sillee et se hengaili mun niskassa ku se ryökäle ei suostunu pysymään häkissä.

Öisin tuli katottua aika paljon videoita ja monesti Hyrrä hengaili mun mahan päällä. Mikkään muu ohjelma ei saanu Hyrrässä reaktioo mut jos erehyin kattoon salkkareita ni Hyrrä pysähty ja jäi kattoon sitä ohjelmaa. Tulin sit siihen tulokseen et Hyrrän lempiohjelma oli salkkarit. 

Hyrrän toinen karkureissu oliki sit mielenkiintonen. Me oltiin taas elukoitten kans porukoilla sillon ja ihan perus päivää siinä vietettiin. Mää siinä illalla olin siivoomassa marsujen häkkiä ja mää sit kuulin jottai rapinaa ja mää mietin et nyt ei kyllä ollu kukkaan mun elukoista ku ei kuulunu elukoitten häkkien suunnalta.Mää sit mietin et toivottavasti ei oo mikkään hiiri ku siinä talossa on joskus jokunen hiiri ollu. Mää aattelin et mää siivoon tän häkin ja meen sit iskän pyytään kattoon et onks täällä hiiriä. No mää sain häkin siivottua ja olin menossa laittaan marsuja takas häkkiin ni mää tunsin et joku tuli mun jalan päälle. Mää siinä päätin et nyt mää nappaan mahollisen hiiren kiinni ja vien iskälle tapettavaks. Hetken ehin miettiä hygienia-asioita ja loisia ja tauteja ku luulin et se on luonnon hiiri. Nappasin sen sit kiinni ja mietin et nyt on kyllä kesy hiiri. Sit mää siinä rupesin tutkiin sitä elukkaa tarkemmin ja tajusin et ei rutto tää on Hyrrä. Mää en edelleenkään tiiä et miten se on siitä häkistä karkuun päässy ja missä vaiheessa se on lähteny livohkaan mut se vissiin totes et nyt saa seikkailut riittää ja tuli sylliin. 

Vaihetaan nyt sitte vaikka eläintä. Tähkä oli mun syyrianhamsteri. Se ei paljoo rellestäny eikä aiheuttanu hankaluuksia mut kyllä senki kans sattu ja tapahtu. Tähkä oli alkuun tosi arka. Se oli just tullu mulle ja mää jotaki siihen sen terraarioon tekkiin mut jotain se Tähkä säikähti ja puras mua sormesta. Muutama veripisara siitä sormesta tipahti mut mää erehyin miettiin et voiko siitä tulla jotai ongelmia ku hamsteri puras ja tuli verta tai pittääkö hakkee joku piikkitms. Äiti käski mun soittaa päivystysapuun ja kysyy et mitä pittää tehä. Mää sit soitin ja selitin tilanteen ja mut sit käskettiin päivystykseen. Oli siis lauantai. Ei siinä auttanu muu ku mennä. Mulla oli pahemman luokan sairaalakammo sillon ni kyllä sitä muutama paniikkikohtaus tuli ennen ku sairaalaan päästiin. Mentiin sit siihen ilmottautumisjutskaan ja se hoitaja luki konneelta mun tietoja ja sano sit et näytäppä sitä palkeenkieltä. Mää sit sanoin et mää en oo palkeenkielistä puhunu mittää vaan pikkusesta reiästä. Lopputulema oli se et en tarvinu piikkejä enkä muitakaa lääkkeitä eli Tähkän takia tuli turha reissu sairaalaan. 

Yks päivä ku tulin töistä kottiin ni rupesin ihmetteleen et miks täällä kämpässä haisee raato. Se haju sit paikallistu Tähkän terraan ja ei siinä muu auttanu ku napata Tähkä pois terrasta ja alakaa kääntään terraario ympäri. Koska Tähkä oli hamsteri ni sen pesästä löyty ruokakätkö ja se oli vieny sinne jauhelihaa ja se haju oli aivan karmea. Ei saanu Tähkä kyllä jauhelihaa hetkeen.

Nyt mennään vähän surullisempaan aiheeseen nimittäin eläimen kuolemaan. Mutta koska mää rakastan mustaa huumoria ni tää tapaus on naurattanu sitten jälkeenpäin. Jouduttiin viemään Tähkä viimeselle matkalleen ja yllätys yllätys elläinten päivystykseen. Tuohon aikaan minä ja mun elukat käytiin aika paljon päivystyksessä. Tähkälle siis annettiin se joku rauhotuspiikki mikä lopetustilanteessa aina annetaan. Mää sitten halusin ottaa sen sylliin vielä viimesen kerran. Tähkä raasu oli niin sekasin siitä lääkkeestä ni se siinä mun käsissä pyöri ja päätti purasta mua täysillä mahasta. Älkää kysykö miten toi oli mahollista mut sitten ku mää pääsin kottiin ni mun mahassa oli tähkän hampaanjälet ja ne oli muuten pitkään. 

Sitten otetaan käsittellyyn ystävämme Rosvo. Se on nyt neljä vuotta ja on kyllä niin persoonallinen marsu et ei mittään järkiä. Rosvo on aina osannu ja ossaa vieläki koheltaa joten tähän neljään vuoteen mahtuu monenlaista tarinaa. Rosvo oli kaks kuukautta ku sen kans piti mennä ekaa kertaa elläinlääkäriin ja tietenki heti päivystykseen. Rosvolla oli hengitystieoireita ja mää soitin sinne elläinten päivystykseen. En sanatarkasti muista mitä sannoin mut varmaa jotai sellasta et mitä mää teen ku mun marsulla on hengitystieoireita. Puhelimen toisessa päässä tuli hiljasta. Mää ehtiin jo miettii et meniks se puhelu poikki mut sit puhelimen toisesta päästä kuulu et jos se synnytys on edenny normaalisti ni sen marsun kanssa voi olla kotona ja onks sun marsu aikasemmin synnyttäny. Mää repesin ihan täysin ja totesin puhelimeen et joo kaks kuukautinen poikamarsu ei ehkä oo täällä synnyttämässä ja korjasin et puhuin hengitysjutuista. Sit se puhelimen toisessa päässä ollu hoitajaki sai kunnon nauruhepulit. Päästiin sit kuitenki sinne eläinlääkäriin ja sillon oli vielä korona-aika ja maskipakko ni mentiin sinne maski päässä. Siinä ilmottautumisvaiheessa se samainen hoitaja jonka kans puhuttiin puhelimessa kuuli Rosvon nimen väärin. Olin sit vähä ihmeissään ku eläinlääkäri huuteli Rosmo-marsua. Se korjas kyl nimen oikeen mut jostain syystä Rosvon antibioottireseptissä luki vielä Rosmo eli me haettiin sit lääkkeet Rosmo-marsulle.

Rosvo on yltäny myös aika akrobaattisiin suorituksiin elämänsä aikana. Sillon ku Diudi sairastu ni sille piti syöttää Rosvon kakkaa. Mää sit aikani mietin et mistä mää tiiän mitkä on Rosvon kakkoja. Tulin sit siihen tulokseen et Rosvo pittää ottaa jokapäivä erilleen Diudista niin kauaks aikaa et siltä saahaan muutama papana. Mää nostin rosvon sit päivittäin sellaseen laatikkoon mikä oli välillä marsujen reissukämppä ja niitten tavarat mää pakkaan aina siihen ku ollaan reissussa. Se on kuulemma oikeelta nimeltään laastipalju ni me puhutaan aina paljusta. Sit yks päivä mulla oli kiire ja mää nostin Rosvon paljuun ja aattelin et mää käyn hoitamassa asioita ja toivon et Rosvo suostuis kakkaamaan sillä aikaa. Hoisin asiani ja tulin takas kottiin ja menin hakee Rosvoo paljusta mut ei se Rosvo ollu sielä. Ei siinä muu auttanu ku kääntää kämppä ympäri. Marsuilla oli sillon kakskerroksinen häkki ja siinä oli renkaat. Rosvo löyty sit sieltä häkin alta syömässä heinää. Siinä paljussa on aika korkeet reunat ni ihmettelin sillon sitä et miten ihmeessä Rosvo on päässy sieltä pois. Myöhemmin huomasin et Rosvo on aika fiksu marsu ni se oli onnistunu jotenki kiipeen niitä reunoja pitkin pois sieltä.

Natalhiiret ja hiiret on ollu aika rauhallisia et ne ei oo kyl kauheesti koheltanu. Näitä elukkajuttuja on ihan tosi paljon ni mää mahollisesti voisin jossain vaiheessa tehä tähän vielä kolmannen osan ku mää luulen et teillä on hetkeks lukemista näissäki.