Omatoiminen marsu

 Viik! Mää oon Rados ja mää oon neljä vuotta. Mää sain nyt tulla elämäni ekan kerran kirjottaan tätä mun omistajan blogia. Kuulemma tää on meijän elukoitten blogi mut ei varmana oo ku meijän omistaja kirjottaa tätä. Tossa se vieressä yrittää selittää jottai et se kirjottaa meijän asioista ni tää on meijän blogi. Se on sanonu monta kertaa et suomessa on sananvapaus mitä ikinä tarkottaakaan ni toivottavasti se ei sensuroi tätä yhtään. Mää aattelin kertoo yhestä kamalasta päivästä ja myös mitä sen kamalan päivän jälkeen tapahtu. Kaikki alko siittä ku joku aika sitte mun jalkaan kasvo yhessä yössä sellanen outo patti. Se mun omistaja ei tykänny ku mun jalassa oli sellane ja mua ei ois voinu vähempää kiinnostaa ku ei se mua vaivannu yhtää. Siittä sit meni jonku aikaa ja yks päivä ku toi mun omistaja tuli töistä ni se nappas mut suoraa kuletusboksiin ja mää järkytyin ku boksin ovi meni kiinni ja mun tyttökaveri Ripe ei ollu boksissa. Rosvo nimittäi opetti mulle aikanaan et sillon ku sun pittää lähtiä ilman kaveria johonki ni se meinaa yleensä eläinlääkäriä. No joo oon mää käyny näyttelyissä ilman kaveria mut mää kyllä hoksasin heti et näyttelyyn me ei olla menossa, koska mua ei oltu puunattu ja mää en ollu näyttelyboksissa. Me sit ajettiin jonku aikaa ja mentiin sit johonki rakennukseen. Siellä haisi tosi oudolle ja mää totesin että voi rähmä me oikeesti ollaan varmaan siellä eläinlääkärissä. Sit me mentiin johonki huoneeseen ja mun boksin avas joku random nainen. Mää päättelin et se on se eläinlääkäri. Se oli kyllä kummallinen tyyppi. Se nappas mut boksista ja heivas mut suoraan selälleen johonki pöyälle. Mää vallan järkytyin ku mää en ikinä ollu joutunu sellaseen kamalaan asentoon. Sit se lääkäri höpötti mun omistajan kans jostain leikkauksesta ja jostain mistä mää en tajunnu mittää. Sit seuraavana aamuna mää löysin itteni taas sieltä eläinlääkäristä. Ne alko tekee mulle ihan ihme juttuja.  Mua ronklattiin jotenki ja sitte pimeni. Sit mää jossain vaiheessa heräsin ja oli tosi outo olo. Mää olin ihan sekasin ja mää en edes eka muistanu et missä mää olin. Mun omistaja sano et se olis tarvinu jotai rauhottavia et se olis selvinny niistä muutamista puheluista mitä se eläinlääkäri kuulemma soitteli sille. Ihmiset puhhuu ihan outoja. En mää tiiä kyllä mitä rauhottavia toi omistaja meinaa mitä ne on. Ainakaa ton omistajan ei tarvis enää yhtää rauhottua tai me kuollaan kohta Ripen kans nälkään ku vaikka me kuinka huuetaan ni toi omistaja ei liikahakkaan sohvalta. Sillä on vissiin joku kosketushäikkä aivojen piuhoissa tai sit sillä on vaa yksinkertasesti liian pitkät piuhat aivoissa. Se vaa jotai tupisee meille et ootteko te muka joskus jääny ilman ruokaa että aina ollaan saatu ruokaa. Mut mistä minä tiiän et mitä tuon ihmisen päässä liikkuu vai liikkuuko mittää ni en mää voi tietää et muistaako se aina antaa meille ruokaa. Toi omistaja raivoo tuolla taustalla et senki rähmäkäpälä sää eksyit aiheesta. Ni siis se mun omistaja ilmeisesti pelkäs ku se lääkäri soitti. Se kuulemma oli sanonu mun omistajalle et se mun patti olis jotenki vaikee poistaa. Sit se sano et jos mun jalassa ei olis riittäny nahka sen haavan sulkemiseen ni koko mun jalka olis pitäny leikata pois. Onneks mun omistaja oli ollu sen verran järkevä ja se oli sanonu et mun jalkaa ei saa poistaa ni se oli sanonu sille eläinlääkärille et se saa leikata mun jalkaan haavan ja kattoo et onko se mun patti vaikia poistaa ja jos se näyttää vaikialta ni jättää sen patin siihen ja laittaa mun jalan taas kiinni. Onneks se sai sen patin pois ainaki melkee. Siis mää en ymmärrä tota ihmistä. Se sano et mää saan vapaat tassut kirjottaa tänne mut sit se huutaa et noi asiat mitä sää just luit niistä eläinlääkärin puheluista ni ne on pakko laittaa tähän tekstiin. Mutta ei tää sitten oo mun tarina. Nyt mää en enää laita tähän mittää mitä toi ihminen käskee. Mää myös huomasin et mun jalassa oli yhtäkkiä jotai lankoja. Ne oli kuulemma tikkejä ja niitä ei saanu kuulemma repiä. Me tultiin kottiin sitten ja eleltiin jonku aikaa täällä. Sit yks päivä mää muistin et mun omistaja oli varannu just sille päivälle uuen eläinlääkärin. Mää sitte sanoin Ripelle et mää en halua mennä sinne kamalaan paikkaan enää ku ne kuitenki pistää multa taas tajun kankaalle ja tekkee jotaki kamalaa mulle. Ripe sitte totes et ne varmaan poistaa noi langat sun jalasta. Sit se vielä sano et älä kitise ja oo mies ja ota ite noi langat sun jalasta pois. Mää sitte rupesin repimään mut mää en ollu ehtiny vielä kaikkia ottaa ni mää kuulin ku omistaja tuli kottiin. Mää sit jouduin sinne eläinlääkäriin vielä mut ei se ollu nii kamalaa ku edellisellä kerralla. Ne loput tikit otettiin pois ja mää pääsin kottiin. Taas toi ihminen huutaa et pittää jottai outoja asioita kertoo teille. No okei okei. Kuulemma se mun patti on nii harvinainen marsuilla et siitä ei oo oikee tutkimustietoo mut nyt kuulemma toivotaan et koko patti saatiin pois eikä se enää tulis takas.  Oon mää saanu kehujaki tolta mun omistajalta. Se sano et mää olin omatoiminen marsu ku aloin ite ottamaan tikkejä pois mutta se sano et jos olisin yhtään aikasemmin ottanu ne pois ni musta olis kuulemma tehty lapaset. Mitä ne edes on. Mut nyt mulla on tosi jännää ku musta oikeesti saattaa tulla isi. Kuulemma jos syntyy poikavauva ni musta tulee sille yksinhuoltajaiskä. Mutta nyt mää lopetan tän tekstin ku mun omistaja haluu tän puhelimen takas. Viik viik viiiiik!