Mun pahin pelko

 Mää tulin taas kirjottaan elukoitten kuulumisia. En tiiä mitkä elukat porukkaa kiinnostaa eniten mut alotetaan vaikka Jyrkistä ja tytöistä. Jyrki on siis se mun kesyhiiri. Se on nyt viis kuukautta. Sen kans mää hengailen iltasin sohvalla. Maire ja Tuire on nyt yks vuotta. Niille kuuluu hyvää. Ne tullee toimeen Jyrkin kans ja mää oon tosi yllättyny ku niitten kans on menny niin hyvin. 

Rosvo joutu käymää taas huhtikuussa hammashoidossa. Kai mun on pakko hyväksyä et sitä pitää muutaman kuukauden välein sielä käyttää. Rados kävi toukokuussa näyttelyssä. Se ei sijottunu oikee ku siinä oli joku värijuttu miks se ei pärjänny. Mää en osaa selittää tarkemmin. 

Toska on edelleen hengissä. Se on 1,5 v.

Jaa mää luulin et mää olin jo julkassu ton tekstin mut en näköjää joten jatketaa.

Mää kirjotin ton ylempänä olevan tekstin joskus alkukesästä ja mun oli tarkotus jatkaa sitä kertomalla et mulle tullee uus natalhiiri. Se tuliki mut se aiheutti mulle semmoset traumat et mää en saanu kirjotettua mitää siitä aiheesta mut nyt mää kerron et mitä tapahtu. Mulla ei ollu mitää aikomusta ottaa uutta eläintä eikä varsinkaa natalhiirtä. Multa kysy yks tyyppi et haluisinko mää ottaa sellasen tyttönatalin joka oli jääny yksin ja mää sit lupasin ottaa sen ja se sitte tuotii mulle. Se oli 2 v ja sen nimi oli Namu. Ku Namu tuli ni se aiheutti mulle saikun puremalla mua sormeen nii pahasti et mun sormenpää turpos kokonaa. Tästä kuitenki selvittii mut ei menny ku muutama päivä ku mää löysin Namun kuolleena. Ei siinä mitää se oli vanha ja varmaa sillä oli muuttostressii mut ne mun traumat tuli siitä ruumiista. Mun pahin pelko elukoitten suhtee on se et mää joudun löytää ruumiin.