En oo kirjottanu tänne koko kesänä mittää. Mää oon monta kertaa luvannu et mää kirjotan tänne useemmin mut nyt on ollu nii hektinen kesä et ei oo käyny mielessäkkää tää blogi. Mää nyt tässä mietin et mistä tän kuulumisten kertomisen alottas. Mää kerron eka vaikka Rosvon korvasta. Mää viimeks taisin mainita siitä ku oltii näyttelyssä ja tuomari huomas Rosvon korvassa patin. Alkukesä meni sitä pattia seuraillessa ja jonku ajan päästä mää huomasin et se patti kasvo. Mää olin sit lähössä reissuu ja elukat oli menossa hoitoon Radoksen kasvattajalle. Sen kans katottii sit sitä pattia ja mietittii et olisko ollu joku paise. Sit ku mää tulin reissusta ni mää pyörittelin sitä pattia lämpimässä veessä kastellulla vanulapulla jos se mahollinen paise olis puhennu. Mää en kuitenkaa hirveesti uskaltanu sitä ronklata eikä sille patille tapahtunu mittää. Mää sit vein Rosvon eläinlääkäriin ja se patti poistettiin. Se oli joku hyvälaatunen kasvain ja Rosvolle piti pari viikkoo laittaa korvati...
Taas se yks vuosi on ihan kohta menny. Mää tässä oon kelaillu ommaa vuotta et mitä mulle on käyny ni sit mää keksin et elukoitten vuojesta vois tehä kertauksen tänne blogiin. Mää en tee uudenvuoden lupauksia mut tälle vuojelle mää tein yhen, joka koski hiiriä. Se lupaus oli et mää yritän löytää mustan hiiren mulle. Tammikuussa me totuteltiin Marjatan kans siihen sen puruallergiaan. Sit helmikuussa tuli Eira mulle eli siis se musta hiiri. Marsujen kans käytii näyttelyssä. Rosvo sai 94/100 pistettä ja Rados 93,5/100. Kumpikaa ei voittanu sitä näyttelyy mut Rosvo sai jonku palkinnon ku se anto tuomarille nii paljo pusuja ja Rados sai palkinnon hyvästä kropasta. Näitä en siis ite muistanu ulkoo vaa piti luntata blogista. Maaliskuussa Rados täytti 3 v. Maaliskuun lopussa selvis et hiiristä Raila oli viiksenpurija ja se lopetettii sit. Huhtikuussa ei vissii tapahtunu mittää ihmeellistä. Toukokuussa oli sit uskomaton näyttely. Mulla oli hiiret ekaa kertaa mukana. Rados...
Mää selasin eilen elukoitten ig:tä ja ommaa ig:tä ni mää sit rupesin siinä miettii mun elukoita ja mun vanhoja elukoita, jotka on jo kuollu. Mää sit rupesin muistelemaan et millasia ne oli ja mitä niitten kans on tapahtunu ja rupes ihan naurattaan ku tuli mieleen kaikkia elukoitten karkureissuja ja muita toilauksia mitä on tapahtunu. Sillon tapahtumahetkellä ei varmaa oo paljon naurattanu mut kyllä jäläkeenpäin on naurettu näille ja paljon. Mää aattelin tehä nyt osasta tarinoita julkisia ja kertoo ne nyt kaikille. Osan jutuista oon jo kertonu täällä mut niistä on nii kauan et aattelin kertoo uusiks. Varmaa hyvä varottaa et jos joku ei oo hoksannu ni mun huumori on aika mustaa ja osaan näistä tapauksista liittyy mustaa huumoria ni jos et oo sellasen huumorin ystävä ni jätä lukematta. Mulla on ollu omia elukoita seittämän vuotta ja mun ekat omat lemmikit oli kaks marsua Pelle ja hermanni. Sillon ku Pelle ja Hermanni tuli mulle ni enhän mää tienny mistää mittää ku ei mulla itel...
Kommentit
Lähetä kommentti