Viik! Mää oon Rados ja mää oon neljä vuotta. Mää sain nyt tulla elämäni ekan kerran kirjottaan tätä mun omistajan blogia. Kuulemma tää on meijän elukoitten blogi mut ei varmana oo ku meijän omistaja kirjottaa tätä. Tossa se vieressä yrittää selittää jottai et se kirjottaa meijän asioista ni tää on meijän blogi. Se on sanonu monta kertaa et suomessa on sananvapaus mitä ikinä tarkottaakaan ni toivottavasti se ei sensuroi tätä yhtään. Mää aattelin kertoo yhestä kamalasta päivästä ja myös mitä sen kamalan päivän jälkeen tapahtu. Kaikki alko siittä ku joku aika sitte mun jalkaan kasvo yhessä yössä sellanen outo patti. Se mun omistaja ei tykänny ku mun jalassa oli sellane ja mua ei ois voinu vähempää kiinnostaa ku ei se mua vaivannu yhtää. Siittä sit meni jonku aikaa ja yks päivä ku toi mun omistaja tuli töistä ni se nappas mut suoraa kuletusboksiin ja mää järkytyin ku boksin ovi meni kiinni ja mun tyttökaveri Ripe ei ollu boksissa. Rosvo nimittäi opetti mulle aikanaan et sillon ku sun ...
Taas se yks vuosi on ihan kohta menny. Mää tässä oon kelaillu ommaa vuotta et mitä mulle on käyny ni sit mää keksin et elukoitten vuojesta vois tehä kertauksen tänne blogiin. Mää en tee uudenvuoden lupauksia mut tälle vuojelle mää tein yhen, joka koski hiiriä. Se lupaus oli et mää yritän löytää mustan hiiren mulle. Tammikuussa me totuteltiin Marjatan kans siihen sen puruallergiaan. Sit helmikuussa tuli Eira mulle eli siis se musta hiiri. Marsujen kans käytii näyttelyssä. Rosvo sai 94/100 pistettä ja Rados 93,5/100. Kumpikaa ei voittanu sitä näyttelyy mut Rosvo sai jonku palkinnon ku se anto tuomarille nii paljo pusuja ja Rados sai palkinnon hyvästä kropasta. Näitä en siis ite muistanu ulkoo vaa piti luntata blogista. Maaliskuussa Rados täytti 3 v. Maaliskuun lopussa selvis et hiiristä Raila oli viiksenpurija ja se lopetettii sit. Huhtikuussa ei vissii tapahtunu mittää ihmeellistä. Toukokuussa oli sit uskomaton näyttely. Mulla oli hiiret ekaa kertaa mukana. Rados...
Mää selasin eilen elukoitten ig:tä ja ommaa ig:tä ni mää sit rupesin siinä miettii mun elukoita ja mun vanhoja elukoita, jotka on jo kuollu. Mää sit rupesin muistelemaan et millasia ne oli ja mitä niitten kans on tapahtunu ja rupes ihan naurattaan ku tuli mieleen kaikkia elukoitten karkureissuja ja muita toilauksia mitä on tapahtunu. Sillon tapahtumahetkellä ei varmaa oo paljon naurattanu mut kyllä jäläkeenpäin on naurettu näille ja paljon. Mää aattelin tehä nyt osasta tarinoita julkisia ja kertoo ne nyt kaikille. Osan jutuista oon jo kertonu täällä mut niistä on nii kauan et aattelin kertoo uusiks. Varmaa hyvä varottaa et jos joku ei oo hoksannu ni mun huumori on aika mustaa ja osaan näistä tapauksista liittyy mustaa huumoria ni jos et oo sellasen huumorin ystävä ni jätä lukematta. Mulla on ollu omia elukoita seittämän vuotta ja mun ekat omat lemmikit oli kaks marsua Pelle ja hermanni. Sillon ku Pelle ja Hermanni tuli mulle ni enhän mää tienny mistää mittää ku ei mulla itel...
Kommentit
Lähetä kommentti