Tekstit

Tapahtumarikkaat 3 kk

Nyt on ollu sellasta touhua nää viimeset kolme kuukautta että ei oo iteläkää oikee pää pysyny kaikissa käänteissä mukana. Mää taisin kirjotella viimeks maaliskuussa jotai näyttelyjuttuja. Rados täytti maaliskuussa 4 vuotta. Huhtikuussa Ritva piti lopettaa ku sitä alko vanhuus vaivaamaan niin paljon et mää aattelin et sen on aika lähtee. Sit Radoksen kans käytiin Toukokuun alussa taas näyttelyssä. Se sai 98/100 pistettä. Se sai palkinnon pikkukohista ja se tuli toiseks. Jaksan edelleen hämmästellä tota Radoksen viimeaikasta näyttelymenestystä. Sit tuli maanantai 26.5 ja tapahtu kauheita. Sillon aamulla mää siinä unenpöpperössä kuuntelin et Rosvo ääntelee jotenki oudosti mut mää vaa aattelin et ne Radoksen kans jotai rähisee. Sit iltapäivällä mää tulin töistä ja huomasin et Rosvolla ei todellakaan oo kaikki hyvin. Se vaa valitti ja kilju ja rääky niinku sillä olis joku tosi paljon kippeenä. Ei siinä auttanu muu ku lähtee elläinten päivystykseen. Se lääkäri tutki Rosvon ja paikallisti Ros...

Jotai höpinää näyttelyistä

Me oltiin eilen Radoksen kans näyttelyssä. Se oli sellanen suomen marsuharrastajien näyttely ja Rados oli pet luokassa. Rados sai kategoriapalkinnon. Se oli myös tuomarin suosikki. Rados myös voitti sen pet luokan. Mää vallan järkytyin ku en mää osannu oottaa yhtää et se voittas. Mää lähen aina näyttelyihin sillä ajatuksella et katotaan mitä ne tuomarit sannoo ja millaset pisteet tullee. Mää en ikinä jaksa ottaa ressiä näyttelyistä ja jos mun elukat ei menesty ni se ei haittaa. Näyttelyt on mun mielestä ihan mielenkiintosia ku sielä näkkee muita marsuja ja marsuihmisiä ja mää tykkään puunata mun marsuja. Mulla marsut on kuitenki pääasiassa lemmikkejä eikä ne näyttelyt oo mulle nii tärkeitä mut toi voitto oli ihan hauska yllätys. 

Kuulumispläjäys

Mää aattelin et ku mää oon nyt päässy vauhtiin ni tehhäämpä ässä samalla tämmönen kuulumispläjäys. Näyttäs nyt vähä siltä et ne hiirten madot on ainaki toistaseks selätetty eikä tarvi tulla uuestaa jos multa kysytään. Tammikuussa mulle tuli kaks uutta hiirtä. Mää oon jo jonku aikaa haaveillu valkosesta hiirestä. Mää sit kyssyin Eiran kasvattajalta et onks sillä mahollisesti valkosta hiirtä myyä mulle. Sillä oli sit sopivasti usiampi valkonen poikanen ni ostin sit yhen niistä mulle. Sit mää ostin myös mustavalkosen hiiren ku Ritva ja Eira on jo mummoiässä ni mää aattelin et  kukkaan ei jää sit yksin ni ostin sit kerralla kaks hiirtä. Sen valkosen hiiren nimeks tuli Hiili ja sen mustavalkosen nimeks tuli Arpa koska sillä niitten kasvattajalla oli pari mustavalkosta hiirtä ja sillä oli valinnanvaikeus et kumman se myy mulle ni se arpo sen sitte. Hiilillä ja Arpalla on menny hyvin noitten muitten hiirten kans. Rosvolta löyty vissii joku Rasvapatti. Se on nyt seurantalinjalla. Radoksen ...

Elukat karkuteillä 2

Mää aattelin jatkaa nyt niitä elukkatoilausten kertomista. Taas varotan mustasta huumorista ni en ota vastuuta jos joku juttu tässä tekstissä menee tunteisiin.  Jatketaan Hyrrästä. Hyrrä tuli mulle sillee just ennen korona-aikaa. Ku mää ostin Hyrrän ni siitä ei kauhian montaa viikkoa menny et meni koulu kiinni ja meikäläisellä rytmit sekasin. Mää sit öisin vietin Hyrrän kans laatuaikaa ja siitä tuli todella kesy tapaus. kesy hamsteri ja utelias luonne ja iso ego yhistetään ni tulokseks tulee katastrofaalinen eläin. Sai aina olla varuillaan ku piti avata hyrrän asumuksen luukku, koska jos ei ollu tarkkana ni se elukka saatto sen jäläkeen löytyä niskasta. Kerran piti mennä vaihtamaan Hyrrän veet sillee et se hengaili mun niskassa ku se ryökäle ei suostunu pysymään häkissä. Öisin tuli katottua aika paljon videoita ja monesti Hyrrä hengaili mun mahan päällä. Mikkään muu ohjelma ei saanu Hyrrässä reaktioo mut jos erehyin kattoon salkkareita ni Hyrrä pysähty ja jäi kattoon sitä ohjelmaa....

Elukat karkuteillä

Mää selasin eilen elukoitten ig:tä ja ommaa ig:tä ni mää sit rupesin siinä miettii mun elukoita ja mun vanhoja elukoita, jotka on jo kuollu. Mää sit rupesin muistelemaan et millasia ne oli ja mitä niitten kans on tapahtunu ja rupes ihan naurattaan ku tuli mieleen kaikkia elukoitten karkureissuja ja muita toilauksia mitä on tapahtunu. Sillon tapahtumahetkellä ei varmaa oo paljon naurattanu mut kyllä jäläkeenpäin on naurettu näille ja paljon. Mää aattelin tehä nyt osasta tarinoita julkisia ja kertoo ne nyt kaikille. Osan jutuista oon jo kertonu täällä mut niistä on nii kauan et aattelin kertoo uusiks.  Varmaa hyvä varottaa et jos joku ei oo hoksannu ni mun huumori on aika mustaa ja osaan näistä tapauksista liittyy mustaa huumoria ni jos et oo sellasen huumorin ystävä ni jätä lukematta.  Mulla on ollu omia elukoita seittämän vuotta ja mun ekat omat lemmikit oli kaks marsua Pelle ja hermanni. Sillon ku Pelle ja Hermanni tuli mulle ni enhän mää tienny mistää mittää ku ei mulla itel...

Mitä tapahtu vuonna 2024

Taas se yks vuosi on ihan kohta menny. Mää tässä oon kelaillu ommaa vuotta et mitä mulle on käyny ni sit mää keksin et elukoitten vuojesta vois tehä kertauksen tänne blogiin.  Mää en tee uudenvuoden lupauksia mut tälle vuojelle mää tein yhen, joka koski hiiriä. Se lupaus oli et mää yritän löytää mustan hiiren mulle. Tammikuussa me totuteltiin Marjatan kans siihen sen puruallergiaan.  Sit helmikuussa tuli Eira mulle eli siis se musta hiiri. Marsujen kans käytii näyttelyssä. Rosvo sai 94/100 pistettä ja Rados 93,5/100. Kumpikaa ei voittanu sitä näyttelyy mut Rosvo sai jonku palkinnon ku se anto tuomarille nii paljo pusuja ja Rados sai palkinnon hyvästä kropasta. Näitä en siis ite muistanu ulkoo vaa piti luntata blogista.    Maaliskuussa Rados täytti 3 v. Maaliskuun lopussa selvis et hiiristä Raila oli viiksenpurija ja se lopetettii sit. Huhtikuussa ei vissii tapahtunu mittää ihmeellistä. Toukokuussa oli sit uskomaton näyttely. Mulla oli hiiret ekaa kertaa mukana. Rados...

Laatuaikaa Rosvon kans

Nyt on taas ollu pitkä tauko et en oo kirjottanu mitään. Tässä on tapahtunu jonku verran asioita. Hiirillä on matoja. Niillä on matokuuri kesken ja eläinlääkärin takia se on venyny ja mua alakaa jo turhauttaan mut mää voin mahollisesti kertoo siitä sit tarkemmin ku ne on joskus saatu hoiettua. Rosvon kans käytiin lokakuusssa kahestaan näyttelyssä. Rados olis muuten tullu mukkaan, mutta pari viikkoo ennen sitä näyttelyy Rosvo päätti testata miehisiä kykyjään Radoksen kylkeen ni sillä oli karvoissa ihan kiitettävän kokonen läntti sitä itteään ja ku mää sain sen pois ni Radoksen turkkiin jäi sit kalju läntti. Ei sellasella turkilla ollu mittää asiaa näyttelyyn. Onneks ne karvat on kasvanu aika hyvin takas. Mut siis sielä näyttelyssä Rosvo tuli viienneks ja se on ihan hassua ku Rosvo ei oo koskaan sijottunu näyttelyissä. Marjatalla mennee kans hyvin. Se on sellanen pirtee äkänen mummeli. Se on yks vuotta ja kolme kuukautta. Nyt mää yritän ryhdistäytyä tän blogin kans. Huom yritän.