Karvanaamat tolskaa

 Viik! Mää oon Rados ja mää oon neljä vuotta. Mää sain nyt tulla elämäni ekan kerran kirjottaan tätä mun omistajan blogia. Kuulemma tää on meijän elukoitten blogi mut ei varmana oo ku meijän omistaja kirjottaa tätä. Tossa se vieressä yrittää selittää jottai et se kirjottaa meijän asioista ni tää on meijän blogi. Se on sanonu monta kertaa et suomessa on sananvapaus mitä ikinä tarkottaakaan ni toivottavasti se ei sensuroi tätä yhtään. Mää aattelin kertoo yhestä kamalasta päivästä ja myös mitä sen kamalan päivän jälkeen tapahtu. Kaikki alko siittä ku joku aika sitte mun jalkaan kasvo yhessä yössä sellanen outo patti. Se mun omistaja ei tykänny ku mun jalassa oli sellane ja mua ei ois voinu vähempää kiinnostaa ku ei se mua vaivannu yhtää. Siittä sit meni jonku aikaa ja yks päivä ku toi mun omistaja tuli töistä ni se nappas mut suoraa kuletusboksiin ja mää järkytyin ku boksin ovi meni kiinni ja mun tyttökaveri Ripe ei ollu boksissa. Rosvo nimittäi opetti mulle aikanaan et sillon ku sun ...

Siis ihan oikeesti! Taas on menny sellaset kolme kuukautta et en oo kirjottanu tänne mittää. Ei vaa taho muistaa päivittää tätä blogia. Me ollaa elukoitten kans vietetty kesä ja kärsitty heinäkuun helteet. Mun teki jo mieli ottaa pikavippi ja kävästä Grönlannissa mutka. Onneks mut pelasti siltä ajatukselta viikon kesäloma ja meijän mökki jossa on ilmalämpöpumppu. Elukoilla mennee ihan hyvin. Ennen sitä mun kesälommaa hiiristä Eira piti lopettaa ku sillä tuli kasvain. Oli se kuitenki saanu viettää pitkän elämän. Mulle sit tuli heinäkuun lopussa se toinen tyttömarsu. Sen nimi on Rilakkuma mut se on saanu täällä ihan vahingossa lempinimen Ripe. En oo ihan varma et onks se vielä tiineenä mut sen kiima on pari päivää myöhässä et jospa se nyt tärppäis. Kuitenki ku sanoin tällee ni ens yönä alakaa kiimarähinät. Siis mää en tiiä et mikä pattikirous mun elukoilla on ku nyt tossa joku aika sitten Radoksen tassuun ilmesty joku patti siis yhen yön aikana. Se on pikkusen kasvanu ni mää huomenna soi...

Nyt on ollu sellasta touhua nää viimeset kolme kuukautta että ei oo iteläkää oikee pää pysyny kaikissa käänteissä mukana. Mää taisin kirjotella viimeks maaliskuussa jotai näyttelyjuttuja. Rados täytti maaliskuussa 4 vuotta. Huhtikuussa Ritva piti lopettaa ku sitä alko vanhuus vaivaamaan niin paljon et mää aattelin et sen on aika lähtee. Sit Radoksen kans käytiin Toukokuun alussa taas näyttelyssä. Se sai 98/100 pistettä. Se sai palkinnon pikkukohista ja se tuli toiseks. Jaksan edelleen hämmästellä tota Radoksen viimeaikasta näyttelymenestystä. Sit tuli maanantai 26.5 ja tapahtu kauheita. Sillon aamulla mää siinä unenpöpperössä kuuntelin et Rosvo ääntelee jotenki oudosti mut mää vaa aattelin et ne Radoksen kans jotai rähisee. Sit iltapäivällä mää tulin töistä ja huomasin et Rosvolla ei todellakaan oo kaikki hyvin. Se vaa valitti ja kilju ja rääky niinku sillä olis joku tosi paljon kippeenä. Ei siinä auttanu muu ku lähtee elläinten päivystykseen. Se lääkäri tutki Rosvon ja paikallisti Ros...

Me oltiin eilen Radoksen kans näyttelyssä. Se oli sellanen suomen marsuharrastajien näyttely ja Rados oli pet luokassa. Rados sai kategoriapalkinnon. Se oli myös tuomarin suosikki. Rados myös voitti sen pet luokan. Mää vallan järkytyin ku en mää osannu oottaa yhtää et se voittas. Mää lähen aina näyttelyihin sillä ajatuksella et katotaan mitä ne tuomarit sannoo ja millaset pisteet tullee. Mää en ikinä jaksa ottaa ressiä näyttelyistä ja jos mun elukat ei menesty ni se ei haittaa. Näyttelyt on mun mielestä ihan mielenkiintosia ku sielä näkkee muita marsuja ja marsuihmisiä ja mää tykkään puunata mun marsuja. Mulla marsut on kuitenki pääasiassa lemmikkejä eikä ne näyttelyt oo mulle nii tärkeitä mut toi voitto oli ihan hauska yllätys. 

Mää aattelin et ku mää oon nyt päässy vauhtiin ni tehhäämpä ässä samalla tämmönen kuulumispläjäys. Näyttäs nyt vähä siltä et ne hiirten madot on ainaki toistaseks selätetty eikä tarvi tulla uuestaa jos multa kysytään. Tammikuussa mulle tuli kaks uutta hiirtä. Mää oon jo jonku aikaa haaveillu valkosesta hiirestä. Mää sit kyssyin Eiran kasvattajalta et onks sillä mahollisesti valkosta hiirtä myyä mulle. Sillä oli sit sopivasti usiampi valkonen poikanen ni ostin sit yhen niistä mulle. Sit mää ostin myös mustavalkosen hiiren ku Ritva ja Eira on jo mummoiässä ni mää aattelin et  kukkaan ei jää sit yksin ni ostin sit kerralla kaks hiirtä. Sen valkosen hiiren nimeks tuli Hiili ja sen mustavalkosen nimeks tuli Arpa koska sillä niitten kasvattajalla oli pari mustavalkosta hiirtä ja sillä oli valinnanvaikeus et kumman se myy mulle ni se arpo sen sitte. Hiilillä ja Arpalla on menny hyvin noitten muitten hiirten kans. Rosvolta löyty vissii joku Rasvapatti. Se on nyt seurantalinjalla. Radoksen ...

Mää aattelin jatkaa nyt niitä elukkatoilausten kertomista. Taas varotan mustasta huumorista ni en ota vastuuta jos joku juttu tässä tekstissä menee tunteisiin.  Jatketaan Hyrrästä. Hyrrä tuli mulle sillee just ennen korona-aikaa. Ku mää ostin Hyrrän ni siitä ei kauhian montaa viikkoa menny et meni koulu kiinni ja meikäläisellä rytmit sekasin. Mää sit öisin vietin Hyrrän kans laatuaikaa ja siitä tuli todella kesy tapaus. kesy hamsteri ja utelias luonne ja iso ego yhistetään ni tulokseks tulee katastrofaalinen eläin. Sai aina olla varuillaan ku piti avata hyrrän asumuksen luukku, koska jos ei ollu tarkkana ni se elukka saatto sen jäläkeen löytyä niskasta. Kerran piti mennä vaihtamaan Hyrrän veet sillee et se hengaili mun niskassa ku se ryökäle ei suostunu pysymään häkissä. Öisin tuli katottua aika paljon videoita ja monesti Hyrrä hengaili mun mahan päällä. Mikkään muu ohjelma ei saanu Hyrrässä reaktioo mut jos erehyin kattoon salkkareita ni Hyrrä pysähty ja jäi kattoon sitä ohjelmaa....