Karvanaamat tolskaa

Tässä olis nyt taas kuukauden kuulumiset. Nyt on sitte taas tapahtunu paljon kaikkee. Alotettaan vaikka siittä et tossa marraskuun alussa mulle tuli kaks uutta hiirtä. Niitten nimeks tuli Raita ja Pirkko. Hiiristä Arpa löyty terraariosta kuolleena tossa pari viikkoo sitten. En tiiä miks se kuoli mut sellasta se elämä välillä on. Pari päivää siittä piti Marjatta lopettaa ku sitä alko jo vanhuus vaivaamaan niin paljon. Oli se kuitenki jo 2 v ja 3 kk siihen päälle. Sit kuukauden huipennus. Radoksella eppäiltiin sientä ku huomattiin et sillä oli molemmissa takatassuissa sellaset pienet epänormaalit karvattomat alueet. Käytiin sen kans sit lääkärissä ja se lääkäri sano et ei näytä sieneltä et todennäkösesti se johtuu siittä ku on kuiva iho. Tämmöstä tällä kertaa. 

Mää en nyt keksi mitää muuta kirjotettavaa ni tässä olis taas vähä kuulumisia. Alotettaan vaikka Ripestä. Se kyllä varmasti ehti olla tiineenä jonku aikaa koska mahassa tuntu elämää mut sit se on ilmeisesti saanu jonkulaisen keskenmenon koska enää se ei oo tiine. Radoksen kans käytii tossa viikko sitte näyttelyssä. Se ei sijottunu tällä kertaa. Se sai 94,5/100 pistettä. Se sai jonku palkinnon ku se oli hyvin hoijettu veteraani. Hiirillä mennee hyvin. Marjatta on kans vielä hengissä. Se on 2 v ja melkee 3 kk siihe päälle.  

 Viik! Mää oon Rados ja mää oon neljä vuotta. Mää sain nyt tulla elämäni ekan kerran kirjottaan tätä mun omistajan blogia. Kuulemma tää on meijän elukoitten blogi mut ei varmana oo ku meijän omistaja kirjottaa tätä. Tossa se vieressä yrittää selittää jottai et se kirjottaa meijän asioista ni tää on meijän blogi. Se on sanonu monta kertaa et suomessa on sananvapaus mitä ikinä tarkottaakaan ni toivottavasti se ei sensuroi tätä yhtään. Mää aattelin kertoo yhestä kamalasta päivästä ja myös mitä sen kamalan päivän jälkeen tapahtu. Kaikki alko siittä ku joku aika sitte mun jalkaan kasvo yhessä yössä sellanen outo patti. Se mun omistaja ei tykänny ku mun jalassa oli sellane ja mua ei ois voinu vähempää kiinnostaa ku ei se mua vaivannu yhtää. Siittä sit meni jonku aikaa ja yks päivä ku toi mun omistaja tuli töistä ni se nappas mut suoraa kuletusboksiin ja mää järkytyin ku boksin ovi meni kiinni ja mun tyttökaveri Ripe ei ollu boksissa. Rosvo nimittäi opetti mulle aikanaan et sillon ku sun ...

Siis ihan oikeesti! Taas on menny sellaset kolme kuukautta et en oo kirjottanu tänne mittää. Ei vaa taho muistaa päivittää tätä blogia. Me ollaa elukoitten kans vietetty kesä ja kärsitty heinäkuun helteet. Mun teki jo mieli ottaa pikavippi ja kävästä Grönlannissa mutka. Onneks mut pelasti siltä ajatukselta viikon kesäloma ja meijän mökki jossa on ilmalämpöpumppu. Elukoilla mennee ihan hyvin. Ennen sitä mun kesälommaa hiiristä Eira piti lopettaa ku sillä tuli kasvain. Oli se kuitenki saanu viettää pitkän elämän. Mulle sit tuli heinäkuun lopussa se toinen tyttömarsu. Sen nimi on Rilakkuma mut se on saanu täällä ihan vahingossa lempinimen Ripe. En oo ihan varma et onks se vielä tiineenä mut sen kiima on pari päivää myöhässä et jospa se nyt tärppäis. Kuitenki ku sanoin tällee ni ens yönä alakaa kiimarähinät. Siis mää en tiiä et mikä pattikirous mun elukoilla on ku nyt tossa joku aika sitten Radoksen tassuun ilmesty joku patti siis yhen yön aikana. Se on pikkusen kasvanu ni mää huomenna soi...

Nyt on ollu sellasta touhua nää viimeset kolme kuukautta että ei oo iteläkää oikee pää pysyny kaikissa käänteissä mukana. Mää taisin kirjotella viimeks maaliskuussa jotai näyttelyjuttuja. Rados täytti maaliskuussa 4 vuotta. Huhtikuussa Ritva piti lopettaa ku sitä alko vanhuus vaivaamaan niin paljon et mää aattelin et sen on aika lähtee. Sit Radoksen kans käytiin Toukokuun alussa taas näyttelyssä. Se sai 98/100 pistettä. Se sai palkinnon pikkukohista ja se tuli toiseks. Jaksan edelleen hämmästellä tota Radoksen viimeaikasta näyttelymenestystä. Sit tuli maanantai 26.5 ja tapahtu kauheita. Sillon aamulla mää siinä unenpöpperössä kuuntelin et Rosvo ääntelee jotenki oudosti mut mää vaa aattelin et ne Radoksen kans jotai rähisee. Sit iltapäivällä mää tulin töistä ja huomasin et Rosvolla ei todellakaan oo kaikki hyvin. Se vaa valitti ja kilju ja rääky niinku sillä olis joku tosi paljon kippeenä. Ei siinä auttanu muu ku lähtee elläinten päivystykseen. Se lääkäri tutki Rosvon ja paikallisti Ros...

Me oltiin eilen Radoksen kans näyttelyssä. Se oli sellanen suomen marsuharrastajien näyttely ja Rados oli pet luokassa. Rados sai kategoriapalkinnon. Se oli myös tuomarin suosikki. Rados myös voitti sen pet luokan. Mää vallan järkytyin ku en mää osannu oottaa yhtää et se voittas. Mää lähen aina näyttelyihin sillä ajatuksella et katotaan mitä ne tuomarit sannoo ja millaset pisteet tullee. Mää en ikinä jaksa ottaa ressiä näyttelyistä ja jos mun elukat ei menesty ni se ei haittaa. Näyttelyt on mun mielestä ihan mielenkiintosia ku sielä näkkee muita marsuja ja marsuihmisiä ja mää tykkään puunata mun marsuja. Mulla marsut on kuitenki pääasiassa lemmikkejä eikä ne näyttelyt oo mulle nii tärkeitä mut toi voitto oli ihan hauska yllätys.